lauantai 5. syyskuuta 2015

Miksi minä matkustan?

Juttelin eilen kollegani kanssa firman bileissä. Hän on kolmekympinen, urallaan menestynyt sinkkunainen ja, kuten minäkin, intohimoinen matkustaja.  Ei siis ole kovinkaan vaikea päätellä, mistä päädyimme keskustelemaan J

Kollegani kertoi, että kaikki hänen läheisensä eivät aina ole ymmärtäneet hänen intohimoaan matkustamista kohtaan. Osa piti suorastaan hulluutena sitä, että nainen käytti ansionsa mieluummin lentolippuihin kuin esimerkiksi asuntolainan lyhentämiseen. Tämäkös sai minut kiihtymään!

Olemme kaikki erilaisia eikä matkustaminen ymmärrettävästi tarjoa kaikille yhtäläisiä elämyksiä. Tästä johtuen satojen eurojen kuluttaminen lentolippuihin vaikuttaa toisista varmasti samalta kuin heittäisi rahaa Kankkulan kaivoon. Omalta osaltani tuo kaivo on kuitenkin täynnä sen verran arvokasta materiaalia, ja päädyin keskustelumme jälkeen miettimään sen sisältöä tarkemmin: miksi minä oikeastaan matkustan ja miten itse perustelen itselleni valintani käyttää rahani niinkin epäkonkreettiseen asiaan kuin matkustaminen?

Matkustamisen myötä olen oppinut itsestäni enemmän kuin minkään muun asian kautta. Ensimmäinen matkani ilman vanhempiani suuntautui Kameruniin, joten voin sanoa, että omalta mukavuusalueelta poistuttiin oikein rytinällä. Juuri tässä piileekin matkustamisen juju; kyseisen matkan myötä tajusin, että tietystä ujoudestani huolimatta olin itse asiassa aika rohkea nuori nainen joka pärjäsi missä tahansa. Luotto omaan itseen vahvistui entisestään Madridissa vietetyn Erasmus-vaihdon myötä. Ymmärsin, että minussa oli kaikki vaadittava, jotta pystyin rakentamaan itselleni kodin maahan, josta en lähtökohtaisesti tuntenut ketään, hankkimaan asunnon ja ystäviä, oppimaan kielen sekä mukautumaan paikalliseen elämään.

Matkustaminen on myös kasvattanut ymmärrystäni omasta kotimaasta. Arvostan sitä, miten hyvin asiat meillä ovat esimerkiksi koulutuksen ja naisten aseman osalta.  Mietin myös paljon aiempaa vähemmän, miltä Suomi maana muunmaalaisista vaikuttaa, sillä, let´s face it, suurimmalla osalla kanssaihmisistämme tällä pallolla ei ole minkäänlaista käsitystä Suomesta. Oikeastaan hyvä niin, koska matkustaessa ei ainakaan joudu ennakkoluulojen kohteeksi kansalaisuutensa perusteella.

Kaikki ei tietenkään aina ole mennyt ihan putkeen. Reissuillani olen muun muassa vetänyt kaverini ylös suosta, raahannut munuaistulehdusta poteneen ystäväni sairaalaan ollessani itsekin kuumetoipilaana, viettänyt poikaystävän kanssa ei-niin-romanttisen yön ruokamyrkytyksen kourissa Intiassa ja odottanut myöhässä olevaa lentokonetta yli 10 tuntia yksin kentällä. Tilanteista on kuitenkin aina selvitty, mikä on lisännyt itsevarmuutta ja luottoa omaan henkiseen kanttiin.

Kaiken edellä mainitun lisäksi matkustamisessa on kyse hetkistä, jotka jäävän mieleen koko loppuelämän ajaksi. En tule ikinä unohtamaan, miltä tuntuu ajaa mopolla afrikkalaisilla vuoristoteillä tukka tuulessa hulmuten tai pyöräillä Biarritzin sivukatuja uusien reissututtavuuksien ja surffilautojen kanssa. Näitä hetkiä yhdistävänä tekijänä on toiminut noina hetkinä kokemani mieletön vapauden tunne yhdistettynä pieneen seikkailuelementtiin. Toivonkin, että pystyn blogissani välittämään noita tunnelmia ja inspiroimaan muita toteuttamaan reissusuunnitelmansa oli se siten yksin, ystävän tai perheen kanssa. Vaikka haaveilen itsekin määrittelemättömän pitkästä maailmanympärimatkasta, se ei mielestäni missään nimessä ole ainoa tapa toteuttaa unohtumattomia matkoja. Blogissani tulenkin pääosin kirjoittamaan lyhyemmistä matkoista, joita 37,5 tunnin viikkotyöaikaan sidottu pystyy toteuttamaan saldovapaiden, viikonloppujen ja vuosiloman tarjoamissa puitteissa.
Niin paljon kuin ulkomaanmatkailua rakastankin, pyrin myös näkemään kotimaani matkailijan silmin ja etsimään sieltä sopivia arjen pakopaikkoja.

Tervetuloa lukemaan! Toivottavasti viihdyt blogini parissa!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti